KR-näyttely, 13.9.2014, Porvoo

Sertin metsästys jatkui Porvoossa.

Näyttelyt sujuivat kaikin puolin mukavasti, mutta PU-kehässä edellinen koira alkoi ärisemään juuri raviin lähtiessä ja Kaiku kuumeni tästä aivan täysin. Kaiku ei muille koirille juuri murise, mutta nyt ei ravaamisesta enää tullut mitään ja palkatessakin Kaiku nappasi niin kiihkeästi lihapullaan, että pieni haava tuli sormeen.

Tuomari pudotti ymmärrettävästi juuri meidät kaksi "huonosti käyttäytynyttä" pois sijoituksilta. Sertiä jaettaessa kaikilla sijoittuneilla oli sertit täynnä ja siten varaserti sitten päätyi meille.

Tulokset: KÄY ERI, KÄK1, SA, VaSert

Arvostelu: Bra huvud, passande ögonfärg. Bra hals.Lagomt vinklad fram och bak. Litet lösa frambens rörelser men rör sig bra från sidan. Vacra linjer med korrekt päls kvalitet. Trevlig temperament. Bra svans.

Tuomari: Bo Skalin, Ruotsi

PU-kehä

Vara-valio ;)

Hieman jäi Porvoon keikasta harmittamaan se, että edellämme olleen koiran omistaja räyhäsi ystävälleen pari häkkiä sivumpana siitä, että olimme olleet Kaikun kanssa hänen mielestään liian lähellä ja siitä syystä heidän näyttelynsä oli nyt pilalla. Hetken päästä sama tarina vielä puhelimessa. Huhhuh!!

Kuten ylimmästä kuvastakin näkee (otettu juuri ennen kun lähdettiin koko porukalla raviin) niin Kaiku on ihan sopivan matkan päässä edellisestä ja Kaiku on tyypilliseen tapaansa täysin keskittynyt lihapullaan. Ja edellinen koira tuijottaa Kakea jo nyt.. En tietenkään viitsinyt mennä mitään sanomaan, mutta jäi vain itseani harmittamaan :/

MH-luonnekuvaus, 31.8.2014, Hyvinkää

Pyörähdimme Hyvinkäällä MH-luonnekuvauksissa ja  täytyy sanoa että olipa mielenkiintoista. Koirasta ei ehkä löytynyt kokonaan uusia puolia, mutta jotkin luonteenpiirteet saatiin vahvemmin esille kuin mitä ne arkena näkyvät.

Alla vielä jotain omaa pohdintaa osa-alueittain.

Osa 1/2

Osa 2/2

 

Kootut selitykset ja pohdinnat ;)

Kuvaus siis järjestettiin kahtena päivänä ja me olimme toisena päivänä. Kaikun käytöksestä päätellen hajuja oli joka puolella aika paljon, koska Kaiku ei meinannut edes malttaa käydä katsastamassa koeyleisöä ja koetyöntekijöitä. Nenä maassa kulki ja ajatukset ihan jossain muualla.

 

Kuvauksen ohjaajana toimi topakka nainen ja itse tietysti jännitin tämän lisäksi aika paljon muutenkin kuvaustilannetta. Tuntuu että tämä näkyi myös koirassa, kun leikkiin ei oikein lähtenyt ja muutenkin hieman vaisu näissä kontaktitilanteissa. Meillä lisäksi leikkiin kuuluu aina paljon ääntä ja Kaikua näytti häiritsevän aivan hiljainen (ainakin minusta kauhean agressiivisen oloinen) leikkiyritys. Vetoleikkejä meillä aika vähän leikitään muutenkaan, joten ymmärrettävästi Kaikun ote lelusta oli pinnallinen, kuten arviossakin mainitaan.

Säikäyttelyosioissa Kaiku käyttäytyi kuten osasin arvatakin, mutta ehkä reaktion voimakkuus tuli vähän yllätyksenä. Koira pinkoo pakoon (pitkälle) ja jättää mamin ihan yksin haalarimiesten armoille ;) No, hyvää tietysti on se että Kaiku palautuu nopeasti. Vaikuttaisi siltä, että Kaikun kroppa reagoi säikähdykseen nopeammin kuin aivot ja kun pienen koiran pää ehtii mukaan tilanteeseen, niin silloin ollaan jo parin kymmenen metrin päässä tapahtumapaikasta. Samalla lenkillä jolkotellaankin jo takaisin ja todetaan et 'eihän tässä mitään ollutkaan, hehhe.'

Aaveet.. Noh. Videolta näkyy :D Kaikusta on moneksi, mutta vahtikoiraksi siitä ei kyllä ole :DD Aaveilla kelpasi topakan ohjaajankin kylki, kun aaveet tulivat liian lähelle minua.

Ampuminen jäi vähän harmittamaan siinä mielessä, että nomessahan treenataan juuri sitä, että koira laukauksen kuullessaan tarkkailee ympäristöä pudotusta silmälläpitäen. Siksi ihmettelen että tulos oli tavallaan "huono" vaikka koira ei mitenkään säikähtänyt tai mennyt lukkoon laukauksesta.

FCI World Dog Show, 8.8.2014, Helsinki

Messukeskuksessakin tuli siis Kaikun kanssa pyörähdettyä.

Paikalle pääseminen sujui yllättävän hyvin, vaikka hiukan stressasikin aamuruuhkassa Pasilaa kohti ajella. Paikan päällä järjestelyt jälleen kerran todella hyvät ja Tollerikehäkin Voittaja-näyttelyistä tutulla paikalla, joten suunnistaminen oli helppoa.

Kehän laidalla tuli juteltua Nova Scotiasta kotoisin olevan Kanadalaismiehen kanssa ja hän kommentoi suomalaisten tollereiden olevan kauniita, kovin samallaisia kuin heillä päin. Mielenkiinnolla jäin siis odottamaan tuomarin arviota Kaikusta ja muista suomalais-tolloista. Tuomari tuntui arvostelevan koiria aikamoista tahtia, joten jännittämisaikaa ei ollut ainakaan liikaa.

Pärjättiin kovassa joukossa varsin mukavasti, joskin onnistuin olemaan aivan pihalla näyttelysäännöistä. Minua valaistiin asiasta sen verran, että kyseessä on yleis-eurooppalaiset näyttelysäännöt, en vain muista nähneeni tästä mainintaa nayttelykirjeessä tai muissakaan infopaketeissa. No, lopputulos kuitenkin varsin hyvä.

Tulokset:
AVO-ERI, AVK3

Arvostelu:
Great style, attitude, size and condition.

Tuomari Richard Meen, Canada

Tuota... Tästä arvostelustako maksettiin tosiaan se noin 80 €? Olisi tietysti ollut mukava tietää miksi olimme juurikin luokkamme kolmansia. Mitä oli vialla ettemme sijoittuneet paremmin ja mitä erityisen hyvää koirassa oli, kun kuitenkin kolmanneksi pääsimme?

Tosi raivostuttavaa! Olin niin ärtynyt tästä arvostelusta, että en edes viitsinyt blogia sen vuoksi päivittää. Ja arvostelupaperin saadessani ymmärsin myös miten tuomari pystyi niin rivakkaa tahtia koiria arvostelemaan..

Kuva (c) Virpi Laaksonen, http://virpilaaksonen.kuvat.fi

No, tuomareilla on erilaisia tyylejä ja tällä kertaa tällainen arvostelu. Hyvä kokemus kuitenkin!